Joogaan liittyy vahvoja mielikuvia yksityisestä harjoituksesta. Oli kyse sitten toiminnan joogasta, tiedon joogasta, fyysisestä joogaharjoituksesta tai meditaatiosta, joogaa ajatellaan yleensä harjoituksena jolla minä itse vaikutan omaan kehooni ja mieleeni. Yksityisellä joogaharjoituksella onkin pitkät perinteet. Jotkut vanhimmista joogaa käsittelevistä teksteistä esittelevät yksityistä harjoitusta, jossa joogi vetäytyy omiin oloihinsa, mahdollisesti kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Yoga-sutra käsittelee 195 sutrassaan voittopuolisesti joogaa henkilökohtaisena harjoituksena. Vain muutamassa kohdassa tuodaan esiin miten joogin tulisi toimia sosiaalisissa tilanteissa. Yksityisen harjoituksen korostaminen on jopa johtanut siihen, että joogaa ja joogeja syytetään toisinaan itsekeskeisyydestä, jossa oma harjoitus korostuu muiden hyvinvoinnin ja yhteiskunnan kustannuksella.
Joogassa on kuitenkin yhteisöllinen juonteensa. Siinä missä Yoga-sutran askeettijoogi vetäytyy yksinäisyyteen, Bhagavad-gita opettaa joogaa yhteiskunnassa, työ- ja perhe-elämän keskellä. Bhagavad-gita määrittelee joogan mielen vakautena joka säilyy toiminnan keskellä:
”Pysy vakaana onnistuessasi ja epäonnistuessasi. Tällaista mielen vakautta kutsutaan joogaksi.” Jooga on siis mielen vakautta, sanskritiksi samatva.
Opetus alkaa pohdinnalla siitä, miten ihmisen tulisi tehdä työnsä joogan hengessä. Se laajenee opetuksella yksilöstä kokonaisuuden osana. Jokainen elävä olento on tasavertainen: ”Viisaat näkevät yhtäläisesti oppineen ja nöyrän bramiinin, lehmän, elefantin, koiran ja jopa koiran syöjän.” Joogeista parhaana puolestaan pidetään ”sitä, joka näkee kaikkien ilon ja murheen kuin ominaan.” Bhagavad-gitan toiminnallinen jooga sisältää vahvan ajatuksen tasa-arvosta, joka ulottuu ihmisten yhteisön ulkopuolelle.
Bhaktijoogan avainteksti Bhagavata Purana jatkaa opetusta samatvasta, tasapuolisuudesta. Joogin tulisi nähdä Korkein tasapuolisesti kaikkialla. Korkeimman läsnäolon tuntemisen ei tulisi tapahtua toisten elävien olentojen kustannuksella. Joogin tulisi nähdä jokainen olento tasapuolisesti, samatvena, tuntematta ketään kohtaan vihollisuutta. Sen sijaan muita kohtaan tulisi kehittää pitkämielisyyttä, armollisuutta, ystävällisyyttä – ja tietenkin tasapuolisuuden henkeä.
Vaikka joogassa on aina ollut vahva yksilöllisyyttä ja henkilökohtaisuutta korostava juonteensa, sen ei soisi hämärtävän joogan vähintään yhtä tärkeää yhteisöllistä puolta, joka lähtee henkisen tasa-arvon ajatuksesta. Jokainen olento on tietoinen subjekti, ja sellaisenaan arvokas.
Pinnallisten erojen taustalla piilee syvempi yhtäläisyyden periaate. Kun joogin ymmärrys vapautuu taipumuksesta pitää itseään muita tärkeämpänä, hän näkee ”yhden katoamattoman ja jakamattoman olemuksen erilaisten olentojen taustalla.” Tällaisen ymmärryksen kehittäminen on edellytys joogassa onnistumiselle.
– Janne Kontala